Ville Vilén
1. Miten kuvantamiseen liittyvät uskomukset ovat yhteydessä kipuun ja toimintakykyyn?
Plante, J., Kucksdorf, J., Ruzich, J., Young, J. L., & Rhon, D. I. (2024). Do Maladaptive Imaging Beliefs Predict Self-Reported Pain Interference and Physical Function in Patients With Musculoskeletal Disorders?. Journal of orthopaedic & sports physical therapy, 54(9), 608-617.
Mitä haluttiin tietää?
Tutkijaryhmä kartoitti kuvantamisiin ja oireisiin liittyvien uskomuksien yhteyttä kipuihin ja toimintakykyyn erilaisista tuki- ja liikuntaelinvaivoista kärsivillä ihmisillä.
Miksi tutkimus tehtiin?
Erilaisten kuvantamismenetelmien käyttö tuki- ja liikuntaelinvaivojen tutkimisessa ja diagnosoinnissa on ongelmallista. Tarpeeton kuvantaminen saattaa johtaa vääriin tai haitallisiin uskomuksiin tai epäolennaisiin toimenpiteisiin, vaikka moni potilaista pitää kuvantamistutkimuksia olennaisina. Maladaptiivisten kuvantamisuskomusten sekä kivun ja toimintakyvyn välinen yhteys on epäselvä.
Keitä tutkittiin?
Tutkijaryhmä rekrytoi mukaan yksittäiseltä amerikkalaiselta alueelta kaikenlaisiin tuki- ja liikuntaelinten vaivoihin liittyen apua tai ohjausta hakevia. Otoskoko perusteltiin.
Mitä tehtiin?
Tutkijaryhmä teettivät koehenkilöillä kyselyn liittyen koehenkilöiden uskomuksiin kuvantamislöydöksistä. Tämän jälkeen he teettivät kyselyn liittyen kivun häritsevyyteen ja toimintakykyyn, joka toistettiin 2, 4 ja 6 viikkoa alkumittausten jälkeen.
Mitä mitattiin?
Kuvantamisuskomusten kyselyssä kysytään, uskovatko koehenkilöt, että he tarvitsevat jonkinlaista kuvantamista oireiden syyn selvittämiseen, hoidon päättämiseen, vakavien syiden poissulkuun tai oireiden vahvistamiseen/validointiin. Näitä tekijöitä arvioitiin skaalalla vahvasti samaa mieltä- vahvasti eri mieltä. Samaa mieltä ja vahvasti samaa mieltä olevia uskomuksia pidettiin maladaptiivisina. Kipu ja toimintakyky arvioitiin.
Minkälaisia tuloksia saatiin?
Mukaan päätyi 152 koehenkilöä, joista kolmannes oli miehiä. Koehenkilöistä 92:lla oli vähintään yksi maladaptiiviseksi tulkittu kuvantamisuskomus. Enemmistöllä oli useampi uskomus. Kroonisesta, yli 6 kk kestäneestä kivusta kärsi 55 % koehenkilöistä. Alaraajakivut olivat yleisimpiä ja kattoivat vajaa puolet, loput olivat pään, rangan tai yläraajan kiputiloja.
Lähtötasolla vakavien oireiden poissulun ja oireiden validoinnnin uskomukset olivat merkitsevässä, mutta heikossa yhteydessä kipuun ja toimintakykyyn. Yhteys kipuun oli positiivinen ja toimintakykyyn negatiivinen. Kuuden viikon kohdalla kaikki uskomukset olivat heikossa mutta merkitsevässä yhteydessä heikompaan toimintakykyyn ja lähes kaikki kivun häiritsevyyteen. Vain diagnoosin määrittämisen uskomus ei ollut yhteydessä kivun häiritsevyyteen. Uskomusten määrä ennusti toimintakykyä lähtötasolla ja kuuden viikon kohdalla, kivun häiritsevyyttä vain kuuden viikon kohdalla. Kivun häiritsevyyden osalta yhteys jää kuitenkin hyvin matalaksi. Myös ikä, sukupuoli ja kehonosa toimivat merkitsevinä selittävinä muuttujina toimintakyvyssä, mielenterveyden häiriöiden diagnoosit molemmissa.
Millaisia johtopäätöksiä vedettiin?
Jokainen maladaptiivinen uskomus oli joko lähtötasossa tai kuuden viikon kohdalla yhteydessä kivun häiritsevyyteen ja toimintakykyyn. Uskomus oli tuloksissa yhteydessä korkeampaan kivun häiritsevyyteen ja matalampaan toimintakykyyn. Jokainen havaittu kuvantamisuskomus oli merkitsevä ennustintekijä kivun häiritsevyyteen ja toimintakykyyn. Useampi uskomus oli yhteydessä heikompaan toimintakykyyn ja/tai suurempaan kivun häiritsevyyteen. Huomioita tutkimuksesta.
Tutkimushuomiot
Vaikka itse tutkimus on hyvin raportoitu ja selkeästi rakennettu, tulee tuloksia tulkittaessa huomioida useita seikkoja. Ensimmäinen seikka on kyselyn karkeus ja luotettavuuteen liittyvät ongelmat. Kysely oli pilotoitu aiemmin tutkijaryhmän toimesta, mutta kyselyn todellinen validiteetti on yhä epävarma. Käytetty kyselymenetelmä kuvantamisuskomuksista on melko yksinkertainen ja siten yksiulotteinen ja vasta pilotoitu. Tutkijaryhmän kanta kuvantamisten käyttöön on melko voimakas, koska käytännössä kaikki ajatukset siitä, että kuvantaminen olisi tarpeen, ovat ”maladaptiivisia”, eli negatiivisia. Tällaista väitettä voi olla vaikea argumentoida tehokkaasti. Lopulta tutkimuksen pituus, eli seuranta-aika oli melko lyhyt kun puhutaan kivun ja toimintakyvyn muutoksista. Lisäksi käytännön tulkinnoissa on huomioitava melko heikot havaitut yhteydet etenkin kivun häiritsevyyden osalta, jotka kasvattavat epävarmuutta ilmiön todellisuudesta ja voimakkuudesta.
Käytännössä
Kuvantamisiin liittyvistä uskomuksista voi olla hyödyllistä keskustella kuntoutujan kanssa. Pahimmassa tapauksessa kuntoutujan uskomus kuvantamisen tarpeesta voi jarruttaa kuntoutumista tai heikentää tämän hetkistä toimintakykyä ja lisätä kivun häiritsevyyttä. Ilmiön taustalla olevat mekanismit ovat kuitenkin vielä epäselviä.
Yhdellä lauseella
Kuvantamisen tarpeeseen liittyvät uskomukset voivat olla yhteydessä heikompaan toimintakykyyn ja suurempaan kivun häiritsevyyteen TULE-vaivoissa.
